Miun kesään on kuulunut töitä ja koiria. Eipä paljon muuta ehdikään kun ei viikolla viitsi mihinkään lähteä ihmeemmin. 

Oltiin me Mäntyharjulla käymässä joku viikko. Oltiin se 5 päivää. Oli mukavaa. Käytiin tykkimäelläkin Onnin kanssa. 

Pepen kanssa oli siellä taas ihanaa olla kun ei tarvinnut paljon hihnaa käytellä. 

Kira ulkohäkissä <3 Porukat käy sen kanssa paljon juoksemassa. Syö energiasapuskaa kun muuten luut paistais. Ihana tyttö. 

Mustikkametsällä... 

Pikkuveljeni Onni... keräs melkeinpä enemmän mustikoita tuolla koneella kuin miä. 

Oli lämmin päivä ja mustikkapuskassa on kiva vilvoitella...

Maailman isoin keppi!! IHANAA... se vain oli vielä maassa kiinni. 

Kotia kohti... 

Pepe hirmu nätisti jolkotteli pyöräilevän Onnin vieressä/edessä/takana. Ei häirinnyt mitenkään eikä pomppinut eteen niinkuin pelkäsin. 

Pikkusisko murmuutti Pepeä... sai sen lopulta ihan sekaisin. 

Sitten kuvia Tykkimäeltä... 

Systeri ilmassa...

8.8.2009 Mäntyharjun näytelmiin sertiä hakemaan :DD No ei muuta kuin pyörähdellään. Kunhan Pepe käyttäytyy nätisti, se riittää. Ei paineita. 

Pisteitä seuraavasti:

Toimintakyky: kohtuullinen +1

Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +3

Puolustushalu pieni +1

Taisteluhalu: kohtuullinen +2

Hermorakenne: hieman rauhaton +1

Temperamentti: häiritsevän vilkas -1a

Kovuus: Hieman pehmeä +1

Luoksepäästävyys: luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +2b

Laukaisupelottomuus: laukaisuvarma +++

Pisteitä yhteensä 97 ja siis hyväksytty. Tuomareina olivat Lea Kilpeläinen sekä Jorma Kerkkä.

Mielenkiintoista oli kun koira ei kuitenkaan minua puolustanut loppupeleissä ollenkaan. Tuomari kun tuli tarpeeksi lähelle, koira meni miun taakse niin pitkälle kuin hihna riitti sitä ennen oli ollut minun edessä ja haukkunut karvat pystyssä. Itseään nousi kuitenkin seinässä puolustamaan kun ei karkuunkaan päässyt. Koira lauhtui seinästäkin nopeasti takaisin omaksi itsekseen ja päästi molemmat tuomarit hyökkäyksienkin jälkeen nätisti luokse.

Kelkassa koira haukkui hirmuisesti ja näytti pientä taisteluhalua siinä vaikka alussa ei meinannut lähteä leikkimään ollenkaan ja jouduin itse antamaan leikille vauhtia ennen tuomarin "peliin puuttumista". Ja tämä sattui monta kertaa. Koiran kiinnostus tuomarin kanssa laantui nopeasti ja taas miä jouduin antamaan leikille vauhtia. Kelkan pysähtyessä ei kuitenkaan tutustunut kelkkaan vaikka seison vieressä kauan. Paineistui siitä niin että pyöri miun ympäri ja vältti katsomasta kelkkaan, kuseskeli päästäkseen tilanteesta pois ja katseli muualle.

Haalarin väisti nätisti kun melkein törmäsi siihen sen liehahtaessa. Tynnyriä selvästi säpsähti. Takaisinpäin ja tutustuessa taas ei katsonut mörköjä. Kertoo siis siitä että muistaa eli on kuitenkin hieman pehmeä. Tuomari kertoi että jos kauempaa katsoisi, luulisi koiran olevan kovempi. Karvat pystyssä isottelee mutta välttää siis katsomasta niitä pelottavia asioita.

Pimeässä huoneessa ensin pyörähti ensimmäisessä huoneessa kerran, kävi moikkaamassa tuomarin, pyöri paniikissa kun minä en siinä ollutkaan. Yritti mennä uloskin kun ei miua ollut. Toisella kierroksella käytti jo nenäänsä ja löysi minut suoraan. Oikein huomasi kun koiran ilme kirkastui: minä löysin mamman! Valkoinen koira näkyy myös ilmeineen hyvin niukasti valaistussa huoneessa. Tuli siis vain vähän valoa ikkunasta muovin aukosta.

Laukaisut olivat Peace of cake. Niitä edes minä en jännittänyt. Koira haisteli ilmaa eikä edes säpsähtänyt. Yritti käydä makaamaankin niin tuomari käski nostattaa sen ylös. Koiralla tuhottoman kuuma ja varjoa olis ollut siinä kohtaa niin päätti käydä viileälle nurmikolle nukkumaan.

Toivottavasti muistin kaiken :D Ai niin. Ainut miinus oli siis tuo häiritsevä vilkkaus ja sen kyllä huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä keskittymiskyvyn puutteen ja yleisenä sähläyksenä. Oli todella mielenkiintoista olla testissä. Sain omasta koirasta paljon mielenkiintoista tietoa ja ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen käsityksiä mimmoinen koira on.

muutama kuva vielä :D

Tänään oli valkkaritapaaminen. Olin ihan hiekkanen kun tulin takaisin kun koira hyppi pari kertaa miun päälle. Mutta sainpa tietää mikä ongelmamme on. Passiivisuus. Miulla on taas passiivinen koira ja miä hillun siinä ympärillä. Tehtiin sitten harjoitus että seisoin paikallani ja koira hihna pitkällä. Katsoin koiraa koko ajan mutta en sanonut mitään. Koira haahuilee ympäri miua ja leikkii ravihevosta, katselee muita koiria kauempana, ohjaajaa ja kanssatreenaajia (siis koirat oli muilla autossa). Päämääränä oli saada koira tekemään miulle. Ei mitään...odotetaan, odotetaan, odotetaan... eipä se montaa kertaa katsonut mutta aina kun katsoi, kehu, jos katsoi vielä, lelu lähti karkuun ja palkkasin siitä. Jos taas innostus lakkasi ja koiran huomio meni muualle, passivoiduin taas ja seisoin vaan paikalle. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan tällä selostuksella. Passiivisuusongelmaa oli 1.5 vuotta sitten ja luulin että olin päässyt siitä ohi mutta pikkuhiljaa kun en ole päässyt tapaamisiin koko talvena, koira on taas passivoitunut miua kohtaan ja miä oon lipsunut taas siihen että miä teen koiralle eikä koira miulle.

Mutta taas meidät on palautettu ruotuun ja harjoitukset jatkuvat. Toivottavasti harjoitukset tuottavat tulosta. Kouluttaja oli sitä mieltä että jos ei kuukaudessa jokapäiväisellä harjoittelulla tule tulosta, koiralta aletaan vaatimaan ja pakottamaan sitä läsnäoloa. Tuli kyllä hyvä mieli kaikenkaikkiaan. En olekaan pilannut koiraa kokonaan vaan vähän lipsunut linjassa.

Kuvia on vain pari, nekään ei tämän päivän treeneistä. Kamera joutui huoltoon kun ei virtaa käytä niinkuin pitäisi... akkubattereilla 20 kuvaa ottaa ennen piiputtamista, tavallisilla pattereilla ei edes valo välähdä.

Vauhti oli taas hurjaa :D eikä itse tarvinnut hiihtää juuri ollenkaan kun Pepe oli niin innoissaan. Jos yritti vaikka vaihtaa latua, oli vaarana kaatuminen kun vauhti oli niin julmettu. About 4km tuli taas matkaa taitettua, ehkä hieman ylikin.

Oli meillä Pipsakin mukana. Antti käveli sen kanssa :D

Tässä kuvassa on hauska kontrasti vaikka ei taidokas muuten olekaan.

Huomenna Pepen kanssa osallistutaan Hannes Lohen geenitutkimukseen. Hienoa laittaa kortemme kekoon ja auttaa rodun ja ylipäänsä koirien perinnöllisyyden tutkimisessa. Tietää sitten vähän enemmän joskus, ainakin toivottavasti. Ajattelin kävellä lemmikkiareenalle täältä että Pepe rauhoittuu matkalla ja toivottavasti väsyykin niin ettei riehu siellä toisia koiria nähdessään. Jos riehuu niin pitää odottaa että rauhoittuu :)

Ainut mikä harmittaa, on se että tiistai-iltana EI sitten kameraa tullut mukaan. Käytiin Milon ja tietenkin Teija-omistajan kanssa reenaamassa. Tehtiin itsemme naurunalaiseksi sahaamalla tietä edestakaisin ohitusharjoituksissa ja myöhemmin pyörimällä parkkipaikalla tottista tehden. Pepe edistyi huimasti räyhän kanssa. Tai siis räyhäämättömyyden kanssa. Ei montaakaan kertaa yrittänytkään haukkua ja lopetti heti kun käskin. Iso kiitos Teijalle ja Milolle reeniavusta.  Toivottavasti teilläkin oli hauskaa vaikka Pepe loppuun vetikin pienen shown. Ei siis tullut luokse. Siinä sitten narrailin koiraa tovin luokse. Lopulta meni lankaan. Taisi mennä niin väsyksiin ettei enää ymmärtänyt totella ja vähän yritti miuakin siinä pomottaa.

Oli todella mukavaa olla mävissä kun ei tarvinnut stressata oikeastaan mistään. Varmasti koiratkin sen huomasi ja nekin sitten oli rennompia. Pakko painostaa Anttiakin töihin että päästään pian pois kaupungista ;)  Tää on nimittäin ihan arsesta kun heti täällä taas alkoi Pepen pelleily ja prseily kun kaupunkiin päästiin ja miua alkoi vituttamaan.

Lauantaina käytiin jänismetällä. Minäkin pyörin mukana ihmettelemässä. Ja tietenkin Onni oman pyssynsä kera. Itsehän en asetta omista eikä minkäänlaista metsästyskorttiakaan ole joten miulla ei ollut edes sitä leikkitorrakkoa. Sain miä välillä olla Onnin aseenkantajana.

Otin kuvan puuhun kasvaneesta remmistä :D

Askon koira Teri sai päivän raskaimmin homman, pupujen jahistamisen. Pienenpieni pupunpoika sitä ällyytti metsässä ja juoksutti monta kilometriä. Taisi siinä mennä naapuriseurueenkin koira sekaisin.

Onni kävi hiihtämässä. Käytiin myö myös Pepen kanssa mutta koska itse olen kameramies niin ei nyt tällä kertaa kuvia siitä ole.

Leikittiin Onnin ja koirien kanssa paljon ulkona.

Kontaktinottoa... miusta on ihan hirveen hieno juttu että Pepe ottaa Onniinkin kontaktia ja kunnioittaa Onnia. Eikä sitä oo tarvinnut hirveesti siihen edes opettaa tai tehdä mitään ihmeellisiä temppuja. Se näkyy esim. tässäkin kuvassa kun Pepe ei ota lelua Onnilta ennen kuin Onni on sen sille heittänyt...

... ja sen jälkeen vauhti on kauhian kova ja askel lennokas.

Pellolla kirmausta... vauhti niin mahdoton...

... että lumi vaan pöllyää

Joskus lelua tongittiin kahteen koiraan lumihangesta.

Pipsasta näppäsin kauniin kuvan

Keskiviikkona kävin parturissa ja tollanen hiusjuttu siitä sitten tuli :D

Onnin kanssa tehtiin iiiso lumihevonen.

Tänään lähtiessä näpsäisin vielä Pepestä hyvän kuvan.

Katotaan mitä ne siellä sanoo meidän hermoheikosta haukkujasta. Ainakin tuon pitäis olla laukaisuvarma... mutta ainahan saattaa jotain tapahtua että se ei sitten olekaan. Mutta koira on mitä on ja se on rakas vaikka saisi hylätyn. Testi vaan auttaa lukemaan koiraa paremmin ja siis auttaa koulutuksessakin. Pepehän täyttää 2 maaliskuun lopulla.

Viulukorjaaja soitti. Saan viulun takas perjantaina. Se on siis valmis jo. Ihanaa, ei tarvinnutkaan kuukautta soittaa pskalla viululla joka ei soi mihinkään.

Yritän Mäntyharjuun muistaa ottaa kameran mukaan niin saan taas uusia kuvia. Nyt niitä ei ole tullut otettua.

Kata kiittää ja kuittaa.

Käytiin pari viikkoa luistelemassa kaverini Susannan kanssa. Oli kaunis aurinkoinen ilma. En ollut ehkä 3 vuoteen luistimiin koskenutkaan ja aikamoista haparointia se alku oli. Mutta päätiin eteenpäin. Jalkapohjat tuli kipeäksi kun Antin luistimilla luistelin mutta hirmu kivaa oli vedellä Kuopion jääluistelureittejä myöten.

Eilen käytiin Pepen kanssa taas hiihtämässä jäällä. Heti oli toinen koira reitillä. Sen luokse yritti vetäen mennä mutta huusin EI SINNE ja kehotin Tänne hieman hihnasta ohjaten, koira jatkoi sitten matkaa suoraan sinne mihin pitikin. Oli todella mukavaa huomata että kun Pepe tekee töitä, se ei niin kauheasti välitä niistä toista koirista ja kuuntelee minuakin. Voi kun sen saisi jotenkin "vapaalla" olemiseen myös. 2km Pepe veti ihan täpöllä. Sitten taisi alkaa väsyttämään ja piti yrittää muiden ihmisten luokse :DD EI SINNE -käsky taas tepsi ja jatkettiin matkaa eräille saarille asti.. Sitten takasinpäin taas mentiin vauhdilla.  

Tuntuu välillä aika epätoivoiselta tuon räyhän kanssa. En oikein enää osaa lukea mistä se johtuu kun samatkin koirat vastaantullessa saa räyhän aikaan kuin toisella kerralla mennään suht nätisti ohi. Ja koulutuskentällä ei toisille koirille räyhätä. En ymmärrä. Luonnetestiin ollaan varmasti menossa kevään tai kesän aikana. Pepehän täyttää 2 maaliskuun lopussa niin on aika. Vaikkakin tuolla on aika paljon pentumaisia piirteitä. Testistä varmasti saan arvokasta tietoa Pepestä ja apua koiran lukemiseen ja tietenkin kouluttamiseen. Pepellä en anna astuttaa yhtään narttua 99% varmuudella joten jalostuksen takia en sitä tee. Vaan oman itseni ja koiran takia. Jotta osaisin enemmän lukea Pepeä ja miksi se esim. räyhää. Ei räyhä kuitenkaan enää ole niin hallitsematonta kuin viime talvena. Onneksi.

Pipsa ja Anttikin oli mukana jäällä, tosin kävellen ja jäivät jälkeen tietenkin. Antti otti Pipsasta kuvan. Se oli "hieman" kuurassa vaikka ei ollut edes hirveästi pakkasta.

Tälläistä tällä kertaa. Vähitellen miulla alkaa taas työvuorot rullaamaan. Tänäänkin 4h vuoro alepubissa... pomon työparina.

Pepe meni eräästä "lähikontaktikoirasta" eli siis koiraan 4-5m välimatka ja vauhdilla ohi. Vähän Pepe kuikuili siihen päin että olis ollut kiva mennä tutustumaan mutta miun vetäminen nähtävästi voitti sen halun. Jes! Eli erävoitto siitä.

Tässäpä joitakin vauhdikkaita ja vähemmän vauhdikkaita kuvia.

Vauhtia oli välillä niin paljon ettei edes kieli meinannut pysyä mukana.

Piti se vielä leikkiä koiran kanssa hyvin vedetyn lenkin (yhteensä noin 4km) jälkeen.