Kuumana päivänä Mäntyharjussa tänään, 8.8.2009. Mentiin paikalle n. 8.30 koska halusin Pepen rauhalliseksi ja suomenpystykorvien kehä alkoi klo 9.00. Kira esiintyi nätisti. Tuloksena EH sekä Juk2. Aurinko porotti kuumana ja jouduttiin odottamaan... ikuisuudelta tuntuvan ajan ennen valkkareiden kehää. Tuomarina oli Hilkka Salohalla ja avoimen luokan uroksia oli 2. Pepe sai arvosanaksi H:n ja olen tyytyväinen siihen. Keskittyminen ei itsellänikään ollut parasta luokkaa kuumuuden takia ja Pepekään ei jaksanut seisoa nätisti paikallaan. Lisäksi tuomari oli hiiiiiiiiidas eikä meinannut saada Pepen hampaista selvää (mitä ihmettelen suuresti kun katsoi niitä niin kauan, että Pepe alkoi jo hermostua ja pakittamaan) joten sanoi että "kai se sitten on tasapurenta"... ei kyllä ole tuolla koiralla tasapurentaa mutta ihan kuin näki... Eli arvostelua: Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea uros jolla hieman lyhyt kuonoinen ja kuperaotsainen pää, tasapurenta, puutteellinen pigmentti kirsussa ja korvien sisäpinnalla, lyhyt kaula. Hyvä selkälinja, riitt. rintakehä, luusto saisi olla hiem.voimakkaampi, kinnerahdas takaa, kääntää etukäpäliä voimakk. ulos, painuneet ranteet, litteät käpälät. Liikkuu kinnerahtaasti takaa eikä käytä kinnertä liikkeessä, löysät etuliikkeet. Kuvia tulee kun jaksan purkaa ne kamerasta <3

Se on taas pitkä kirjoitustauko ollut. Anteeksi lukijoille. 

Miun kesään on kuulunut töitä ja koiria. Eipä paljon muuta ehdikään kun ei viikolla viitsi mihinkään lähteä ihmeemmin. 

Oltiin me Mäntyharjulla käymässä joku viikko. Oltiin se 5 päivää. Oli mukavaa. Käytiin tykkimäelläkin Onnin kanssa. 

Pepen kanssa oli siellä taas ihanaa olla kun ei tarvinnut paljon hihnaa käytellä. 

 

Kira ulkohäkissä <3 Porukat käy sen kanssa paljon juoksemassa. Syö energiasapuskaa kun muuten luut paistais. Ihana tyttö. 

Mustikkametsällä... 

Pikkuveljeni Onni... keräs melkeinpä enemmän mustikoita tuolla koneella kuin miä. 

Oli lämmin päivä ja mustikkapuskassa on kiva vilvoitella...

Maailman isoin keppi!! IHANAA... se vain oli vielä maassa kiinni. 

Kotia kohti... 

Pepe hirmu nätisti jolkotteli pyöräilevän Onnin vieressä/edessä/takana. Ei häirinnyt mitenkään eikä pomppinut eteen niinkuin pelkäsin. 

 

Pikkusisko murmuutti Pepeä... sai sen lopulta ihan sekaisin. 

 

Sitten kuvia Tykkimäeltä... 

Systeri ilmassa...

 

 

8.8.2009 Mäntyharjun näytelmiin sertiä hakemaan :DD No ei muuta kuin pyörähdellään. Kunhan Pepe käyttäytyy nätisti, se riittää. Ei paineita. 

Voi v että oli taas älykääpiö Sakemanneista kaikkitietävä humalainen liikkeellä tänään. Käytiin uimassa. Olin itsekin uimassa. Koira ui siinä irti miun kanssa hakien keppiä. Kaikki meni siellä hyvin. No problemos. Koira tuli luokse ja oli nätisti, käveli nätisti hihnassa ja oli hiljaa yms. ja meillä oli TODELLA mukavaa. Sitten 100m kotoa joku prkeleen humalainen nuori eukko tulee pusikosta. Tätä ennen pepe haukahteli pari kertaa ja ihmeteltiin,mille haukkui, nähtävästi tälle naiselle. Eukko huutaa että meillä ei pitäisi olla koiraa (tässä vaiheessa kyllä koiran haukku kiihtyi enkä edes yrittänyt sitä hillitä koska itseänikin ketutti ja koira heijastaa miusta tosi paljon: tiesin että jos komennan, se vain pahentaa tilannetta siinä mielentilassa). Eukko huutaa että koiran pitäisi päästä hänen luokse, katotaan mistä koira on tehty ja että ihmisen pitää viedä koiraa eikä koira ihmistä (tämä oli naisen sanoma kokonaisuudessaan). Kehotin naista poistumaan koska hänellä oli hyvin vahva humala päällä, kaljapullo kourassa ja huusi päin näköä. Mieskin siinä kehotti naista poistumaan. Noh, Pepe hiljeni vähäksi aikaa ja kehuin sitä. Nainen tulee kohti haukkuen meidän koiranpidon ja käskien viedä koiramme maalle kun haukkuu noin paljon. Nainen tulee koko ajan lähemmäs ja Pepe aloittaa haukkumisen uudelleen. Pyydän jo ehkä hieman kovemmalla äänellä naista poistumaan. Ei, hää vaan haluaa tutustua koiraan ja samalla haukkuen meidän koiranpidon. Meillä ei pitäisi olla koiraa, ei osata olla pomoja yms... Se tulee vain iholle. Miä vetäsen Pepen selkäni taakse (Pepen ei tarvitse puolustaa minua!!!) ja käsken naista lopulta painumaan xxx. Sanoin Antille että lähdetään, ja lähdin kävelemään pois. Jos Pepe ei olisi ollut minulla, olisin varmasti työntänyt eukon kauemmaksi mutta en halunnut enempää provosoida Pepeä. Mikä ihme humalaisilla on alkaa pätemään ja räyhäämään. Lopuksi vielä huusi (1/2m päästä minua ja koiraa kun koira oli kulkemassa ohi MINUN KANSSA) että eihän se olisi mitä purrut. Joo ehkä ei kun itse näytin että nyt lähdetään ja että hätää ei ollut. Enpä silti päästänyt Pepeä ja naista tutustumaan toisiinsa. Ei kuulu meidän tapoihin edes selviä ihmisiä moikkailla. Huusipa vielä että hää on elänyt ikänsä saksanpaimenkoirien keskellä että hän kyllä tietää, miten niitä käsitellään. Juu-u... Jos olisi ollut asiantunteva koiraihminen, olisi jättänyt meidät rauhaan vahvasta humalatilastaan huolimatta viimeistään siinä vaiheessa kun me pyydettiin nätisti. Nähtävästi myö siis ollaan ihan paskoja koiranomistajia kun ei hiljennetä koiraa heti ja ei päästetä humalaista eukkoa "tutustumaan". Mutta joo. Hieman välimatkaa, minä rauhotuin, koirakin rauhoittui ja taas oltiin löysääkin löysemmällä hihnalla ja nätisti <3

Käytiin luonnetestissä sunnuntaina 31.5.2009 Kiteellä Pepen kanssa.

Pisteitä seuraavasti:

Toimintakyky: kohtuullinen +1

Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +3

Puolustushalu pieni +1

Taisteluhalu: kohtuullinen +2

Hermorakenne: hieman rauhaton +1

Temperamentti: häiritsevän vilkas -1a

Kovuus: Hieman pehmeä +1

Luoksepäästävyys: luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +2b

Laukaisupelottomuus: laukaisuvarma +++

Pisteitä yhteensä 97 ja siis hyväksytty. Tuomareina olivat Lea Kilpeläinen sekä Jorma Kerkkä.

Mielenkiintoista oli kun koira ei kuitenkaan minua puolustanut loppupeleissä ollenkaan. Tuomari kun tuli tarpeeksi lähelle, koira meni miun taakse niin pitkälle kuin hihna riitti sitä ennen oli ollut minun edessä ja haukkunut karvat pystyssä. Itseään nousi kuitenkin seinässä puolustamaan kun ei karkuunkaan päässyt. Koira lauhtui seinästäkin nopeasti takaisin omaksi itsekseen ja päästi molemmat tuomarit hyökkäyksienkin jälkeen nätisti luokse.

Kelkassa koira haukkui hirmuisesti ja näytti pientä taisteluhalua siinä vaikka alussa ei meinannut lähteä leikkimään ollenkaan ja jouduin itse antamaan leikille vauhtia ennen tuomarin "peliin puuttumista". Ja tämä sattui monta kertaa. Koiran kiinnostus tuomarin kanssa laantui nopeasti ja taas miä jouduin antamaan leikille vauhtia. Kelkan pysähtyessä ei kuitenkaan tutustunut kelkkaan vaikka seison vieressä kauan. Paineistui siitä niin että pyöri miun ympäri ja vältti katsomasta kelkkaan, kuseskeli päästäkseen tilanteesta pois ja katseli muualle.

Haalarin väisti nätisti kun melkein törmäsi siihen sen liehahtaessa. Tynnyriä selvästi säpsähti. Takaisinpäin ja tutustuessa taas ei katsonut mörköjä. Kertoo siis siitä että muistaa eli on kuitenkin hieman pehmeä. Tuomari kertoi että jos kauempaa katsoisi, luulisi koiran olevan kovempi. Karvat pystyssä isottelee mutta välttää siis katsomasta niitä pelottavia asioita.

Pimeässä huoneessa ensin pyörähti ensimmäisessä huoneessa kerran, kävi moikkaamassa tuomarin, pyöri paniikissa kun minä en siinä ollutkaan. Yritti mennä uloskin kun ei miua ollut. Toisella kierroksella käytti jo nenäänsä ja löysi minut suoraan. Oikein huomasi kun koiran ilme kirkastui: minä löysin mamman! Valkoinen koira näkyy myös ilmeineen hyvin niukasti valaistussa huoneessa. Tuli siis vain vähän valoa ikkunasta muovin aukosta.

Laukaisut olivat Peace of cake. Niitä edes minä en jännittänyt. Koira haisteli ilmaa eikä edes säpsähtänyt. Yritti käydä makaamaankin niin tuomari käski nostattaa sen ylös. Koiralla tuhottoman kuuma ja varjoa olis ollut siinä kohtaa niin päätti käydä viileälle nurmikolle nukkumaan.

Toivottavasti muistin kaiken :D Ai niin. Ainut miinus oli siis tuo häiritsevä vilkkaus ja sen kyllä huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä keskittymiskyvyn puutteen ja yleisenä sähläyksenä. Oli todella mielenkiintoista olla testissä. Sain omasta koirasta paljon mielenkiintoista tietoa ja ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen käsityksiä mimmoinen koira on.

muutama kuva vielä :D

Se on lumet sulanut ja kesärenkaatkin vaihdettu.

Tänään oli valkkaritapaaminen. Olin ihan hiekkanen kun tulin takaisin kun koira hyppi pari kertaa miun päälle. Mutta sainpa tietää mikä ongelmamme on. Passiivisuus. Miulla on taas passiivinen koira ja miä hillun siinä ympärillä. Tehtiin sitten harjoitus että seisoin paikallani ja koira hihna pitkällä. Katsoin koiraa koko ajan mutta en sanonut mitään. Koira haahuilee ympäri miua ja leikkii ravihevosta, katselee muita koiria kauempana, ohjaajaa ja kanssatreenaajia (siis koirat oli muilla autossa). Päämääränä oli saada koira tekemään miulle. Ei mitään...odotetaan, odotetaan, odotetaan... eipä se montaa kertaa katsonut mutta aina kun katsoi, kehu, jos katsoi vielä, lelu lähti karkuun ja palkkasin siitä. Jos taas innostus lakkasi ja koiran huomio meni muualle, passivoiduin taas ja seisoin vaan paikalle. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan tällä selostuksella. Passiivisuusongelmaa oli 1.5 vuotta sitten ja luulin että olin päässyt siitä ohi mutta pikkuhiljaa kun en ole päässyt tapaamisiin koko talvena, koira on taas passivoitunut miua kohtaan ja miä oon lipsunut taas siihen että miä teen koiralle eikä koira miulle.

Mutta taas meidät on palautettu ruotuun ja harjoitukset jatkuvat. Toivottavasti harjoitukset tuottavat tulosta. Kouluttaja oli sitä mieltä että jos ei kuukaudessa jokapäiväisellä harjoittelulla tule tulosta, koiralta aletaan vaatimaan ja pakottamaan sitä läsnäoloa. Tuli kyllä hyvä mieli kaikenkaikkiaan. En olekaan pilannut koiraa kokonaan vaan vähän lipsunut linjassa.

Kuvia on vain pari, nekään ei tämän päivän treeneistä. Kamera joutui huoltoon kun ei virtaa käytä niinkuin pitäisi... akkubattereilla 20 kuvaa ottaa ennen piiputtamista, tavallisilla pattereilla ei edes valo välähdä.