Vihdoin se koitti... joululoma. Luntakin Mäntyharjulla oli ja päästiin hiihtämään ja juoksentelemaan vapaana ilman pelkoa muista koirista. Kuvasaastetta ensimmäisistä hiihtokokeiluista ja muista duuneista. Kävi meille tapaturmakin. Eräällä lenkillä Pepen anturasta alkoi tulla verta. Onneksi se tyrehtyi vaikkakin sisälle päästyämme hetkeksi yltyikin. Nähtävästi joku tökki tökkässyt. Avautuikin pari kertaa sen jälkeen kun en ollut tarpeeksi varovainen koiran kanssa. Nyt ahkerasti rasvaillaan anturoita ja katsotaan parin päivän päästä hiihtoa uudemman kerran. Jos silloin olisi jäätkin kestävät.

 

1.kokeilu päättyi laskeutumiseen

 

2.kokeilu olikin sitten jo parempi

Tein miä kinkulle ruiskuoren "joutessani"

Nam nam, jääpalaa!!

Kirankin "kimpussa" oltiin... en vain tiedä että kumpi kiusas kumpaa.

Jouluaattona kirkkoon lähtiessä oli ihana aurinko josta oli pakko näpsästä kuva.

Lumiturpa

Hiihtämään lähdössä. Ja yhtä kiinnostaa vaan lumen syöminen..

Mutta sitten mentiin. Mäkeä alas...

 

Ja käännös... elähän vielä koera lähe vetämään, ei oo valjaat kiinni vyössä.

No niin... nyt saa mennä. VEDÄ!!

Hyvä. Ja sitten ODOTA!!

Meillähän kävi se tapaturma. Tässä Pepellä siis sukka jalassa sen jälkeen kun sukka oli täysin veressä ja valahtanut pois paikaltaan. Raasu reppana.

 

Kirakin osui kuvaan. Harjoiteltii5n sen kanssa seisomista ja hyvin se osaa ihan luonnostaan. Se vain että miten sen saa pysymään siinä 5 sec kauempaa.... ?

Niin joo... ja lumityöt teki talon sillä hetkellä ainoa kotona ollut mieshenkilö eli Onni.