Pitkästä aikaa taas tätäkin päivitän.

Ollaan hiihdetty Pepen kanssa aika reilusti. Ollaan hiihdetty jäällä ja laduilla. Pepe tykkää siitä ihan hirveästi. Kun saa valjaat päälle, ei meinaa malttaa olla paikallaan sen aikaa kunnes saan itselleni sukset jalkaan. Onneksi koira tottelee kun sitä muistuttaa. Muuten olisin selälläni alamäkeä menossa hyvää matkaa alaspäin ennen kuin koira pysähtyy.

Pepe on jotenkin rotevoitunutkin siitä mitä se oli syksyllä. Liikunta ja hyvä ruoka. Siinäpä ne salaisuudet. Paitsi että nyt tällä viikolla on pitänyt vähän houkutella aktivointipallolla ja kongilla syömään kun Pipsa on Eveliinalla hoidossa. Sillä alkoi juoksut ja alkoi olla lievästi sanottuna villiä meininkiä se viikko ennen kuin porukat haki tytön hoitoonsa. (paraskin puhumaan, nyt se riehuu luun kanssa... voi parketti parkaa). Se ikävä kun painaa niin kovin paljon... Siinä sivussa Pepe on nyt viikon yrittänyt astua miua ja Anttia. Kovaa kuria niin nyt Pepe alkaa olla ihan normaali koira joka ei nylppää kun sitä katsoo. Pelkkä sormien napsaus ja katse riittää niin poika poistuu paikalta.

Käytiin aamulla jäällä riehkamassa ihan ilman suksia.  Leikittiin narupallolla, juostiin ja leikittiin. Välistä otettiin tottistakin mielenvirkistykseksi. Oli kyllä ihanaa kun ei tarvinnut pelätä nurkan takanta tulevia koiria ja pystyi pitämään Pepeä irti ilman pelkoa prseessä.

Mitähän muuta sitä oli kirjotettavana.. eipä mitään muuta. Itse kipeäksi tulin. Ei aamulla ollut niin pahana muttaa kun tultiin ulkoa niin heti alkoi kuume pikkuhiljaa nousta. Mutta kyllä tää tästä. Nyt pari kuvaa koirulista ja miusta jäällä.