Käytiin luonnetestissä sunnuntaina 31.5.2009 Kiteellä Pepen kanssa.

Pisteitä seuraavasti:

Toimintakyky: kohtuullinen +1

Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +3

Puolustushalu pieni +1

Taisteluhalu: kohtuullinen +2

Hermorakenne: hieman rauhaton +1

Temperamentti: häiritsevän vilkas -1a

Kovuus: Hieman pehmeä +1

Luoksepäästävyys: luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +2b

Laukaisupelottomuus: laukaisuvarma +++

Pisteitä yhteensä 97 ja siis hyväksytty. Tuomareina olivat Lea Kilpeläinen sekä Jorma Kerkkä.

Mielenkiintoista oli kun koira ei kuitenkaan minua puolustanut loppupeleissä ollenkaan. Tuomari kun tuli tarpeeksi lähelle, koira meni miun taakse niin pitkälle kuin hihna riitti sitä ennen oli ollut minun edessä ja haukkunut karvat pystyssä. Itseään nousi kuitenkin seinässä puolustamaan kun ei karkuunkaan päässyt. Koira lauhtui seinästäkin nopeasti takaisin omaksi itsekseen ja päästi molemmat tuomarit hyökkäyksienkin jälkeen nätisti luokse.

Kelkassa koira haukkui hirmuisesti ja näytti pientä taisteluhalua siinä vaikka alussa ei meinannut lähteä leikkimään ollenkaan ja jouduin itse antamaan leikille vauhtia ennen tuomarin "peliin puuttumista". Ja tämä sattui monta kertaa. Koiran kiinnostus tuomarin kanssa laantui nopeasti ja taas miä jouduin antamaan leikille vauhtia. Kelkan pysähtyessä ei kuitenkaan tutustunut kelkkaan vaikka seison vieressä kauan. Paineistui siitä niin että pyöri miun ympäri ja vältti katsomasta kelkkaan, kuseskeli päästäkseen tilanteesta pois ja katseli muualle.

Haalarin väisti nätisti kun melkein törmäsi siihen sen liehahtaessa. Tynnyriä selvästi säpsähti. Takaisinpäin ja tutustuessa taas ei katsonut mörköjä. Kertoo siis siitä että muistaa eli on kuitenkin hieman pehmeä. Tuomari kertoi että jos kauempaa katsoisi, luulisi koiran olevan kovempi. Karvat pystyssä isottelee mutta välttää siis katsomasta niitä pelottavia asioita.

Pimeässä huoneessa ensin pyörähti ensimmäisessä huoneessa kerran, kävi moikkaamassa tuomarin, pyöri paniikissa kun minä en siinä ollutkaan. Yritti mennä uloskin kun ei miua ollut. Toisella kierroksella käytti jo nenäänsä ja löysi minut suoraan. Oikein huomasi kun koiran ilme kirkastui: minä löysin mamman! Valkoinen koira näkyy myös ilmeineen hyvin niukasti valaistussa huoneessa. Tuli siis vain vähän valoa ikkunasta muovin aukosta.

Laukaisut olivat Peace of cake. Niitä edes minä en jännittänyt. Koira haisteli ilmaa eikä edes säpsähtänyt. Yritti käydä makaamaankin niin tuomari käski nostattaa sen ylös. Koiralla tuhottoman kuuma ja varjoa olis ollut siinä kohtaa niin päätti käydä viileälle nurmikolle nukkumaan.

Toivottavasti muistin kaiken :D Ai niin. Ainut miinus oli siis tuo häiritsevä vilkkaus ja sen kyllä huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä keskittymiskyvyn puutteen ja yleisenä sähläyksenä. Oli todella mielenkiintoista olla testissä. Sain omasta koirasta paljon mielenkiintoista tietoa ja ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen käsityksiä mimmoinen koira on.

muutama kuva vielä :D